Vuoden 2025 kuntavaalit ovat ensimmäiset, joissa työllisyyspalvelut ovat täysin kuntien vastuulla. Tämä tekee vaalikoneiden työttömyyttä käsittelevistä väitteistä kiinnostavia erityisesti Pohjois-Karjalassa, missä monilla kunnilla on korkea työttömyysaste.

Monet käyttävät vaalikoneita oman ehdokkaansa löytämiseen, minkä vuoksi väitteiden tulee olla selkeitä ja vaalikohtaisia. Tarkastelun kohteina ovat nyt Karjalaisen, Ylen ja Ilta-Sanomien vaalikoneet. Jokaisessa koneessa esiintyy ainakin yksi työttömyyteen liittyvä väite.

“Kunnan on tarjottava työtä pitkäaikaistyöttömille ja muille, joiden on vaikea työllistyä muutoin.” –Karjalainen

Karjalaisen vaalikoneessa työttömyyteen liittyvä väite on sijoitettu palveluaiheen alle. Väite herättää kysymyksen kunnan lähestymistapaan työvoimapalvelujen tarjoajana. Onko kunnan rooli tarjota suoraan työtä vai tukea työllistymistä muilla tavoin?

Väitteessä esitetty työtakuu kuuluu myös Työttömien Keskusjärjestön kuntavaaliteeseihin. Keskusjärjestön ajaman aktiivisen työvoimapolitiikan keinoihin kuuluu muun muassa palkkatuki. Palkkatuen myöntäminen on kuitenkin keskeytetty Pohjois-Karjalan työllisyysalueella helmikuussa 2025 määrärahojen riittämättömyyden vuoksi. Tämän perusteella työttömien asema paranee ensisijaisesti tarjoamalla heille työtä, mutta samalla se sivuuttaa kysymyksen siitä, onko kunnilla todellisia resursseja ja keinoja tämän toteuttamiseen.

Työttömyyteen liittyvä talousnäkökulma nousee esille erityisesti Ylen vaalikoneessa. Kuntakohtaiset kysymykset osoittavat erilaisia suhtautumista työttömyyteen kunnissa. Pohjois-Karjalan työttömät ry:n sekä sen jäsenjärjestöjen kotikunnista vain Joensuulle ja Juualle räätälöidyistä väitteistä työttömyys otetaan esille. Tämä käy sinänsä järkeen, sillä Juuassa on kuntatasolla Suomen korkein työttömyysaste (21 prosenttia), kun taas Joensuu johtaa Suomen suurimpien kaupunkien työttömyysastetilastoa (16,3 prosenttia). (Tilastot Ylen vaalikoneesta.)

“Kaupungin on satsattava nykyistä enemmän työttömyyden vähentämiseen, vaikka raha olisi poissa muista palveluista.” –Yle

Joensuun kuntakohtainen väite asettaa työllisyyspalvelut vastakkain muiden lakisääteisten palvelujen kanssa, mikä politiikan välttämätön haaste. Erityisesti ajatuksia herättää väitteeseen liitetty selvitys, jossa muistutetaan, että “Kela laskuttaa kuntia kaikista työttömyystuista”. Perustelu rakentaa mielikuvan, että työttömyysturvaa saavat ihmiset nähdään minimoitavana kulueränä keinoista riippumatta.

“Kunnan täytyy maksaa tukea uusille yrittäjille, että syntyisi uusia työpaikkoja.” –Yle

Juukaan liittyvä väite lähestyy aihetta eri näkökulmasta. Palveluiden kehittämisen sijasta kehotetaan paikallisen yrittämisen tukemista työpaikkojen luomiseksi. Käytännönläheinen väite osoittaa, että työllisyyttä ei lisätä tyhjiössä, vaan on yhteydessä muihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

“Pienten paikkakuntien työttömille riittää, että tukea työnhakuun saa etänä.” –Yle

Ylen vaalikoneessa yleisessä työttömyysväitteessä viitataan kuntien tarjoamien työllisyyspalveluiden saavutettavuuteen. Väite on ristiriitainen, sillä TE24-uudistuksen yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on tuoda palvelut lähemmäksi asiakkaita.

Lähtökohtaisesti työllisyyspalveluiden on oltava saatavilla lähipalveluna yhdenvertaisesti alueesta riippumatta. Toki palvelun voi järjestää täysin etänä asiakkaan näin halutessa, mutta vaihtoehto lähipalveluista on turvattava. Väite osoittaa, että työllisyyspalveluiden kohtaamiset olisivat lain velvoittavuudesta huolimatta neuvoteltavissa oleva asia.

“Työvoimapalveluiden siirto TE-keskuksilta kunnille parantaa kotikuntani elinvoimaa.” –Ilta-Sanomat

Myös Ilta-Sanomien vaalikoneen työllisyyttä käsittelevä väite ottaa näkökulmakseen työllisyyspalveluiden uudistuksen. Väite kysyy epäsuorasti, miten vastaaja suhtautuu uudistukseen. Kiinnekohta kunnan elinvoimaan osoittaa työllisyyspalveluiden kytkeytymistä laajempaan kokonaisuuteen. Lähipalvelut aktivoivat kuntakeskuksia ja kotoa poistuvien asiakkaiden syrjäytymisriski mahdollisesti vähenee. Hyvinvoivat ja aktiiviset kuntalaiset lisäävät kuntien elinvoimaa. Yksinkertaiselta vaikuttavasta kysymyksestä löytyy yllättävän paljon syvyyttä, oli se tarkoituksellista tai ei.

Mitä tästä jää käteen?

Vaalikoneiden väitteet ovat suunniteltu jakamaan mielipiteitä ja herättämään keskustelua eri aiheista. Samalla väitteet ovat liian moniulotteisia ollakseen vastattavissa ‘samaa mieltä – eri mieltä’ -akselilla. Niitä on kuitenkin mielenkiintoista tarkastella, sillä sanoilla on aina merkityksensä.

Tarkastelun perusteella vaalikoneet paljastavat, että työttömyyteen suhtaudutaan ensisijaisesti taloudellisena kysymyksenä. Väitteissä korostuu kuntien taloudellinen vastuu, mutta suora puhe yksilöiden hyvinvoinnista ja pitkäaikaisista ratkaisuista jäävät vähemmälle huomiolle. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten kuntapäättäjät aikovat tasapainottaa työllisyystoimet ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Elina Lehikoinen

PKT ry, Järjestöassistentti