Nykyään olen työttömänä terveydellisistä syistä. Leikkaukset olivat syksyllä 2019 ja
keväällä 2020. Jouduin kiirehtimään kuntoutumistani, sillä terveydenhuolto unohti antaa sairauslomaan oikeuttavan todistuksen. Jos oikein muistan, taisin kertoa, että olen sillä hetkellä työtön. Vasta yhdessä työllisyyttä edistävässä hankkeessa sain tietää, että työttömällekin kuuluu antaa sairauslomaan oikeuttava todistus potilaan pyytämättä. Tein unohtamisesta kantelun aluehallintovirastoon, joka teki muistutuksen sairaalalle. Potilasasiamiehen lähettämässä kirjekuoressa sain lomakkeen “Vahinkoilmoitus potilasvahingosta”, mutta ei potilasasiamiehen yhteystietoja, jotta olisin voinut pyytää häneltä apua. Tein kantelun Potilasvakuutuskeskukseen. Sieltä tuli vastaus ja ohjeet kuinka tehdä kantelu terveydenhuollon henkilöstön toiminnasta Valviraan.

Hakeuduin eri työllisyyttäni edistäviin hankkeisiin TE-toimiston kautta. Valmennukset alkoivat elokuussa 2020 ja päättyivät 2022. Ensimmäinen uravalmennus tapahtui etäyhteydellä ja muut kolme kasvotusten tai puhelimitse. Odotukseni olivat suuret työllisyyttäni edistävissä valmennuksissa. Odotin, että ammattilainen osaa tukea ja neuvoa minua työpaikan löytämiseksi. Huomasin melko pian, että näin ei ollutkaan.

Tein esim. Kelalle työllisyyttä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen hakemuksen
kahdesti ennen kuin se hyväksyttiin. Kahdesti asioin myös terveydenhuollono kanssa, ku yritin saada todistuksen TEAK-paikalle matkustamista varten. En kuitenkaan käyttänyt ko. Kela-taksin käyttöoikeuttani, sillä matkustin TEAK-paikalle linja-autolla. Kuntoutuspäiväni venyivät 10-tuntisiksi ja pyysin Kelaa vaihtamaan TEAK-paikkaa. Kelan virkailija kieltäytyi, koska siirrosta olisi tullut paljon paperitöitä. En jaksanut puolustaa oikeuksiani.
TEAK:n alussa ja lopussa työhönvalmentaja teetätti WHO:n elämänlaatumittaritestin. Sain pisteytyksen tietooni TEAK:n loputtua; kaikilla osa-aluilla alle omanikäisteni pisteitä. Pisteet laskivat kuntoutuksen aikana. Olisin tarvinnut tukea enemmän kuin sain. Ymmärsin miksi työkokeiluni olivat menneet hieman pieleen; olin vaativissa tilanteissa kuntooni nähden.

Kun olin asioinut eri hankkeissa, oli tunne, etteivät ns. työhönvalmentajat tienneet
työnkuvaansa. Mielestäni heidän tehtävänsä oli auttaa minua löytämään työtehtävän, ammatti- tai opiskelualan alkukartoituksen jälkeen. Työhönvalmentajan olisi pitänyt etsiä ja räätälöidä sopivat työtehtävät ja -paikat. Keinovalikoima olisi pitänyt löytyä työhönvalmentajalta eikä minulta. Tämän lisäksi työhönvalmentajan olisi pitänyt kyetä antamaan psyykkistäkin valmennusta.

Jossain vaiheessa keskustelin TE-toimiston kautta saadun ammatinvalintapsykologin
kanssa puhelimitse. Ideoin kahden eri alan oppisopimukset, mutta en päässyt
kumpaankaan, koska minulla olisi pitänyt olla noin vuoden opiskelutiedot hallinnassa.
Syyllistin usein itseäni siitä, että olin epäonnistunut löytämään työtä osatyökykyisenä. Nyt ymmärrän, että en ollut löytänyt niitä ihmisiä auttajikseni, joilla olisi sama tavoite kuin minulla. Ymmärsin myös sen, ettei eri tahojen etu ollutkaan sama kuin minun etuni.
Vielä kerran päätin yrittää löytää apua tilanteeseeni ja löysin ammattiliittoni sivustolta uravalmennuspalvelun alkuvuodesta 2023. Uravalmennus tapahtui etäyhteydellä. Keskustelut kantoivat ja sain tukea.

Löysin internetistä Tatsi ry:n ja etävertaistukiryhmän, Työttömien Keskusjärjestön sekä paikallisen työttömien neuvontaa tekevän sosiaali- ja terveysalan järjestön ja nämä löydöt tunnistin onnistuneiksi. Tulevaisuus tuntuu toiveikkaammalta kuin aiemmin.

Kun työttömänä on aikaa, käytän aikaani moniin asioihin. Kuitenkin kehoni määrää kuinka pitkäkestoisesti tai kuinka kuormittavaa tekemistä voin tehdä. Aluksi kuntoutin itseäni lyhyillä kävelyillä ja keräämällä roskia teiden varsilta. Nyt kykenen jo pyöräilemään 6 km:ä edestakaisin, hoitamaan kasvimaata yhteisöviljelypalstalla ja pystyn kävelemään tai pyöräilemään melkein kivuttomasti. Opettelen maalaamaan taulua kirjoittamani tarinan pohjalta. Aloitin opiskelemaan heprean kieltä, aakkosista alkaen. Ja teen tietenkin kotiaskareet.

Sosiaalisia kohtaamisia on erittäin vähän ja koen itseni joskus yksinäiseksi. Kaipaan
työyhteisöön kuulumista ja haluan olla hyödyksi.
Opettelen hyväksymään nykytilanteeni, joka saattaa jatkua vaikka kuinka pitkään samanlaisena. Uuden hallituksen myötä on on tullut uhkakuvia. Joskus tuntuu siltä, että hallituksen ja virkamiesten tehtävänä on pelotella ja uhkailla. Pelotteleminen ja uhkaileminen on henkistä väkivaltaa, joka ei ole sallittua missään tilanteessa, mutta niihin sortuvat kaikki ihmiset hallitakseen ja käyttääkseen valtaa. En hyväksy uhkailua enkä pelottelua.

Nimimerkki: Työtönkin on ihminen, 53