Päädyin aikanaan työttömäksi ja erilaisten pätkätöiden kurimukseen valmistuttuani ammattiin. Sairaistuin krooniseen kipusairauteen opintojeni aikana, mutta diagnoosin saaminen kesti yli valmistumiseni terveydenhuollon resurssien vuoksi. Valmistuttuani en ollut kykenevä tekemään työtä, johon olin opiskellut, ja jäin työttömäksi sekä tavallaan hieman tyhjän päälle. Uskoin tässä kohtaa vielä, että tilanne selviäisi parhain päin ja ilmoittauduin työkkäriin tuoden siellä tilanteeni esille. Valitettavasti pian kiusakseni saapui surullisenkuuluisa aktiivimalli, joka velvoitti tekemään tietyn määrän töitä tai olemaan työllistä edistävissä palveluissa tai tuet pienenisivät. Eipä siinä mitään, totesin. Kyllähän tästä selvitään. Ongelmaksi nousi vain se, että samalla kun koetin selvitä terveydentilani kanssa ja saada diagnoosia ja hoitoa vaivoilleni, kukaan ei työkkärissä tuonut esille millään lailla minkäänlaista…

Olen 30 vuotias nainen, minulla on työttömyyttä takana 11vuotta, josta vuosi yhteensä suunnilleen pieni pätkiä opiskelua, työtä ja paja hommaa. Opiskelut jäivät kesken, kun lähdin pois perhekodista. Sen jälkeen hain opiskelu paikkoja, mutta en päässyt mihinkään kouluun. Töitä myös hain, mutta niistä sain puhelinmyyjä hommia, joka kesti 2 viikkoa. Tässä kohtaa jo huomasi, että koulutus pitäisi olla tai suhteita johonkin, että pääsisi töihin. Siihen aikaan ei työkkärin, kautta otettu tiivisti yhteyttä ja ehdotettu mitään kurssia tai kouluun menemistä. Olit enemmän oman onnesi varassa. Elämässä meni usea vuosi eteenpäin ja paikkakunnan vaihdos tuli. Paikkakunnan vaihdon myötä hain uudelleen kouluun, että pääsisin opiskelemaan vanhan alan loppuun, haastattelussa kävin ja ilmoitettiin,…

Ajatuksia työttömyydestä Olen tällä hetkellä työttömänä omasta halustani. Kuunnellen itseäni, voimavarojani ja arvomaailmaani. Paloin loppuun työarjessa, joka pakotti pysähtymään totaalisesti. Vaatimuksia ja rooleja työelämässä ja henkilökohtaisessa elämässä. Näiden edessä lopulta olin voimaton, uuvuin. Sain alkaa kääntymään itseeni, näkemään omat vaatimukset itseäni kohtaan ja alkaa kuuntelemaan itseäni. Mitä oikeasti tarvitsen, kuka olen, mikä on minulle tärkeää ja arvokasta? Mitkä ovat motiivini toimieni takana, olenko rehellinen itselleni? Näiden kysymysten eteen sain pysähtyä kun sallin itselleni tilan ja ajan, työttömyyden. Työttömyyden kautta olen saanut katsoa itsessäni arvottomuutta. Vaikka tiesin että tämä on minulle nyt tarpeellinen vaihe, niin paljon on noussut ajatuksia katsottavaksi. Maailma opettaa, lapsesta lähtien, että olen arvokas kun tienaan…

Nykyään olen työttömänä terveydellisistä syistä. Leikkaukset olivat syksyllä 2019 jakeväällä 2020. Jouduin kiirehtimään kuntoutumistani, sillä terveydenhuolto unohti antaa sairauslomaan oikeuttavan todistuksen. Jos oikein muistan, taisin kertoa, että olen sillä hetkellä työtön. Vasta yhdessä työllisyyttä edistävässä hankkeessa sain tietää, että työttömällekin kuuluu antaa sairauslomaan oikeuttava todistus potilaan pyytämättä. Tein unohtamisesta kantelun aluehallintovirastoon, joka teki muistutuksen sairaalalle. Potilasasiamiehen lähettämässä kirjekuoressa sain lomakkeen "Vahinkoilmoitus potilasvahingosta”, mutta ei potilasasiamiehen yhteystietoja, jotta olisin voinut pyytää häneltä apua. Tein kantelun Potilasvakuutuskeskukseen. Sieltä tuli vastaus ja ohjeet kuinka tehdä kantelu terveydenhuollon henkilöstön toiminnasta Valviraan. Hakeuduin eri työllisyyttäni edistäviin hankkeisiin TE-toimiston kautta. Valmennukset alkoivat elokuussa 2020 ja päättyivät 2022. Ensimmäinen uravalmennus tapahtui etäyhteydellä ja muut kolme…