Päädyin aikanaan työttömäksi ja erilaisten pätkätöiden kurimukseen valmistuttuani ammattiin. Sairaistuin krooniseen kipusairauteen opintojeni aikana, mutta diagnoosin saaminen kesti yli valmistumiseni terveydenhuollon resurssien vuoksi. Valmistuttuani en ollut kykenevä tekemään työtä, johon olin opiskellut, ja jäin työttömäksi sekä tavallaan hieman tyhjän päälle. Uskoin tässä kohtaa vielä, että tilanne selviäisi parhain päin ja ilmoittauduin työkkäriin tuoden siellä tilanteeni esille. Valitettavasti pian kiusakseni saapui surullisenkuuluisa aktiivimalli, joka velvoitti tekemään tietyn määrän töitä tai olemaan työllistä edistävissä palveluissa tai tuet pienenisivät. Eipä siinä mitään, totesin. Kyllähän tästä selvitään. Ongelmaksi nousi vain se, että samalla kun koetin selvitä terveydentilani kanssa ja saada diagnoosia ja hoitoa vaivoilleni, kukaan ei työkkärissä tuonut esille millään lailla minkäänlaista…

Olen 30 vuotias nainen, minulla on työttömyyttä takana 11vuotta, josta vuosi yhteensä suunnilleen pieni pätkiä opiskelua, työtä ja paja hommaa. Opiskelut jäivät kesken, kun lähdin pois perhekodista. Sen jälkeen hain opiskelu paikkoja, mutta en päässyt mihinkään kouluun. Töitä myös hain, mutta niistä sain puhelinmyyjä hommia, joka kesti 2 viikkoa. Tässä kohtaa jo huomasi, että koulutus pitäisi olla tai suhteita johonkin, että pääsisi töihin. Siihen aikaan ei työkkärin, kautta otettu tiivisti yhteyttä ja ehdotettu mitään kurssia tai kouluun menemistä. Olit enemmän oman onnesi varassa. Elämässä meni usea vuosi eteenpäin ja paikkakunnan vaihdos tuli. Paikkakunnan vaihdon myötä hain uudelleen kouluun, että pääsisin opiskelemaan vanhan alan loppuun, haastattelussa kävin ja ilmoitettiin,…