Tällä viikolla 10.-16.11.2025 vietetään valtakunnallista Köyhyysviikkoa, joka on Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin sekä Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston järjestämä kampanja. Kampanja järjestetään tänä vuonna toista kertaa, ja sen tarkoituksena on luoda yhteiskunnallista keskustelua ja ottaa kantaa köyhyyteen.
Me TYYNEllä olemme mukana viikossa jakamalla sosiaalisessa mediassa kampanjan materiaaleja, ja ajattelimme myös jakaa ajatuksia pienellä blogipostauksella. Kampanjan infomateriaalissa kannustetaan osallistuvia kertomaan esimerkiksi omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä, ja koen että olen juuri viime viikolla pitkäaikaistyöttömyyden jäljiltä työllistettynä pätevä kertomaan omista kokemuksistani ja huomioistani.
Viime aikoina on puhuttu paljon korkeakoulutettujen työttömyydestä ja nuorten aikuisten synkistä tulevaisuudennäkymistä, eikä ihme. Itse valmistuin joulukuussa 2021, jolloin oli näkyvissä pieniä toivonpilkahduksia työllisyystilanteen suhteen. Sitten viimeisten neljän vuoden aikana tulikin rytinällä päälle yhtä jos toista taloutta lamauttavaa ja jopa romahduttavaa seikkaa. Suomi päätyi taantumaan, ja tämän vuoden työttömyysluvut ovat synkimpiä sitten tilastoinnin alkamisen vuonna 2009. 15-74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli syyskuussa 9,9 %. Pitkäaikaistyöttömyys jatkaa myös kasvuaan; tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2025 Suomessa oli 131 000 yli vuoden työttömänä ollutta pitkäaikaistyötöntä. Luku on noussut vuodentakaisesta 23 300 henkilöllä.
Työttömien korkeakoulutettujen sekä vastavalmistuneiden työttömyysluvut ovat myös kylmäävää luettavaa. Jopa ennen “pomminvarmana työllistäjinä” luvatut alat, sosiaali- ja terveysala sekä IT-ala, eivät enää takaa työllistymistä. Niin sanottuihin matalan kynnyksen työpaikkoihin, joihin ei vaadita aiempaa kokemusta tai koulutusta, tulee satoja, jopa tuhansia hakemuksia, mikä kertoo epätoivoisesta tilanteesta. Pitkäaikaistyöttömyys tietysti johtaa ennemmin tai myöhemmin köyhyyteen, sillä elämä on kallista eikä menoja voi laittaa tauolle.
Itse olen ollut viimeisen neljän vuoden aikana niinkin onnekas, että olen onnistunut pääsemään kiinni pariinkin työpaikkaan. Kaikki eivät todellakaan ole olleet näin onnekkaita; tunnen useita kanssani samoihin aikoihin valmistuneita ihmisiä, ketkä ovat olleet työttömänä yhtäjaksoisesti vuodesta 2022 saakka. Olenkin kiitollinen palkkatuesta sekä Paikka auki- ohjelmasta, jotka ovat mahdollistaneet pääsyni työelämään määräaikaisten työsuhteiden muodossa – toki koen, että määräaikaisuudet eivät loppujen lopuksi katkaise köyhyyskierrettä. Kun olet ollut työttömänä ja elänyt köyhyysrajan alapuolella pari vuotta putkeen, ei ole varaa ostaa uusia tavaroita rikkoutuneiden tilalle. Siispä lyhyeksi ajaksi työelämään päästessä ylimääräinen raha kuluu pakollisiin hankintoihin sen sijaan, että rahaa pystyisi säästämään.
Köyhyydellä ei ole vaikutuksia pelkästään taloudelliseen tilanteeseen. Vuosikausia kestävä taloudellinen ahdinko ja kuukausittainen rahastressi ja kädestä suuhun eläminen johtavat helposti ahdistus- ja masennusoireisiin. Myös tunne riittämättömyydestä ja elämässä jälkeen jäämisestä saavat helposti vallan. Keskustellessani oman ikäluokkani pitkäaikaistyöttömien kanssa sana “luuseri” on tullut esille toistuvasti.
“Muut etenee elämässä ja tekee työuraa, minä olen vaan työtön luuseri, jolla ei ole varaa tehdä mitään. Elämä vaan juoksee ohi.” – pitkäaikaistyötön korkeakoulutettu mies, 28
Pitkäaikaistyöttömyys ja siitä johtuva köyhyys lisäävät varsinkin nuorella vastavalmistuneella tunnetta epäonnistumisesta, kun kovista yrityksistä huolimatta ei pääse kiinni työelämään ja “oikeaan aikuisuuteen.” Ystäväpiirissäni on ollut paljon puhetta siitä, että aikaisemmille sukupolville oli tyypillistä ostaa talo ja perustaa perhe kolmenkympin paikkeilla (tai jopa aiemmin). Nyt moni joutuu lykkäämään suunnitelmia taloudellisen tilanteen ja muutenkin epävarman elämäntilanteen takia. Jo pelkästään opintolainan takaisinmaksu aiheuttaa monille suurta stressiä; vielä kymmenen vuotta sitten opintolainaa kannustettiin ottamaan, koska se oli lähestulkoon “ilmaista” mataline korkoineen ja hyvityksineen. Tilanne on kuitenkin muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana, ja vaikka korkeimmasta korkopiikistä ollaankin tultu alaspäin, korot voivat helposti jopa tuplata pieneksikin sovitun lyhennyserän.
Minä itse olen ollut valmistumiseni jälkeen työttömänä yhteensä reilut kaksi vuotta, ja voin ehdottomasti allekirjoittaa tietynlaisen riittämättömyyden tunteen, varsinkin taloudellisessa mielessä. Tukien leikkaukset tiukentavat kuukausibudjettia ja pakottavat etsimään halvempaa asuntoa, jota ei välttämättä löydy. Loppujen lopuksi menoja voi karsia vain tiettyyn rajaan saakka. Työttömänä myös rahan säästäminen on liki mahdotonta – jos et saa toimeentulotukea, tuet ovat niin pienet, että säästäminen ei yksinkertaisesti onnistu, toimeentulotuen piirissä ollessa taas varsinkin tilille säästäminen ei ole sallittua. Köyhyyden aiheuttamat vähemmyyden ja ulkopuolisuuden tunne altistavat myös syrjäytymiselle. Vuonna 2023 Tilastokeskus arvioi, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elää 16,8 % koko Suomen väestöstä. Kun ei ole varaa lähteä kaveriporukalla ulos syömään, baariin tai reissuun, “luuseriuden” tunne kasvaa ja helposti huomaa vain jäävänsä yksin kotiin. Tunne lienee pahempi, mikäli ympärillä on paljon työssäkäyviä ihmisiä, joihin väistämättä vertaa itseään.
Toisaalta tiedostan, että työttömyyttä ja köyhyyttä pidetään tietynlaisena tabuna ja häpeänä, ja tahdoin itse pitkäaikaistyöttömänä ollessani taistella tätä vastaan. En siis hävennyt kertoa olevani työttömänä, vaikka monet vanhat opiskelukaverini ovat sanoneet, että sen myöntäminen ääneen esimerkiksi uusille tuttavuuksille tuntuu nololta. Työttömyys ja köyhyys tuntuvat olevan kuin titteleitä, jotka määrittävät koko ihmisarvon, vaikka näin ei pitäisi olla. Tuntuukin usein, että kaikki työttömät ja köyhät niputetaan samaan nippuun, vaikka todellisuudessa tilanteita ja syitä on ihan yhtä monia kuin ihmisiäkin. Nämä ovat asioita, jotka voivat tulla yllättäen vastaan kelle tahansa, ja mielestäni tämä on asia, joka päättäjien olisi hyvä muistaa pitää mielessä leikkauksia suunnitellessaan.
Olisi mainiota, jos minulla olisi tarjota ratkaisuja – kuinka katkaista köyhyyskierre, kuinka vähentää köyhyyttä ja parantaa työllisyystilannetta juuri nyt, tässä hetkessä. Mutta tähän hätään minulla on tarjota vain ymmärrystä, vertaistukea ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tästäkin selvitään, vaikka sillä suomalaisella sisulla.
Mia Ylhäinen, järjestöassistentti
Pohjois-Karjalan Työttömät ry
Lähteet
Tilastokeskus, Työttömyysaste, 21.10.2025, https://stat.fi/indikaattori/tyottomyysaste
Akava Works, Työttömyys- ja lomautuskatsaus 9/2025, 4.11.2025, https://akavaworks.fi/julkaisut/tyottomyyskatsaukset/tyottomyys-ja-lomautuskatsaus-9-2025-pitkaaikaistyottomyys-kasvaa-alkavia-tyottomyyksia-on-vahemman/
Työllisyyskatsaus, Pitkäaikaistyöttömyys, syyskuu 2025, https://www.tyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?ssid=251111085809135&lang=FI&top=2&sub=24#
Akava, Tuore työttömyyskatsaus: Korkeakoulutettujen työttömien määrä ennätyksellisen suuri – työttömyysturvalla opiskelun mahdollisuuksia pitäisi laajentaa, 31.1.2025, https://akava.fi/tiedotteet/tuore-tyottomyyskatsaus-korkeakoulutettujen-tyottomien-maara-ennatyksellisen-suuri-tyottomyysturvalla-opiskelun-mahdollisuuksia-pitaa-laajentaa/
