Useamman vuoden yrittäjyyden jälkeen (puolison kanssa) itseltä meni terveys (sain päähän kohdistuneen vamman). Siitä alkoi alamäki, meni innostus yrittäjyyteen, joka oli täysin ruumiillista työtä. Lopetimme yrittäjyyden, ja kuvittelimme että yrityksen myynnistä saaduilla tuloilla ja päivärahoilla selviäisi siihen saakka, kunnes löytyisi töitä jommallekummalle. Arvelu oli väärä, oli pakko myydä omakotitalo, joka sijaitsi upealla paikalla ja oli mieluisaksi remontoitu, koska rahat eivät riittäneet enää asuntolainaan ym. kuluihin. Oli pakko ostaa uusi talo jäljelle jääneillä rahoilla, ja nyt olemme ”jumissa” paikassa, mistä kumpikaan ei pidä. Kyllähän se on ihanaa, että on täysin oma koti, mutta jos rahat eivät riitä muuhun kuin välttämättömiin menoihin, niin milläpäs remontoit taloasi (aivan turha edes uneksia omasta saunasta)?? Lääkärin määräämät lääkkeetkin jäävät apteekkiin, lääkäriin menoa joutuu miettimään pitkään, sillä siitäkin käynnistä tulee lasku, johon joutuu miettimään millä sen maksat. Ja kun hyvinä yrittäjyyden aikoina tuli ostettua karvaisia kavereita (lemmikkejä), niin niiden hyvinvointi on mentävä oman hyvinvoinnin edelle, sillä luontokappaleet ovat täysin syyttömiä tähän ahdinkoon.
Arki koostuu kotona olosta, miettien millä ostaa ruokaa, millä minkin laskun maksaa. Kiroten mm oman terveyden tilaa, ja sitä ettei ole varaa lääkäriin mennä. Ehkä on onni / kirous, että puoliso pääsi aikuiskoulutukseen, siitä saa 9 € / pv lisää rahaa, mutta tuleehan siitä myös kuluja, kun toinen joutuu koulutukseen ajamaan autolla ja polttoaine on tajuttoman kallista. Työpaikkoja pakko hakea, ellei halua sanktiota, eikä työttömällä ole vara menettää päivärahasta senttiäkään.
Työtön erakoituu ja kuitenkin pitäisi jaksaa etsiä töitä, täyttää työnhakuvelvoite. Mutta kun ikää on jo yli 50 vuotta, niin vaikka laitat hakemuksia miten paljon, sinä et pääse edes haastatteluun.
Työtön katsotaan mielestäni täysin ”pohjasakka” kansalaiseksi, jos sinulla ei ole työtä tai muuta kunnon tuloa, sinä et yksinkertaisesti ole yhtään mitään. Ja onhan se täysin totta, sillä rahattomana ei ole vara harrastaa mitään, ei käydä missään, ja tuosta seuraa, että kaikki kaverit kaikkoavat. Työtön erakoituu ja kuitenkin pitäisi jaksaa etsiä töitä, täyttää työnhakuvelvoite. Mutta kun ikää on jo yli 50 vuotta, niin vaikka laitat hakemuksia miten paljon, sinä et pääse edes haastatteluun.
Kävin yhdessä haastattelussa, mutta siellä työnantaja näki vain iän, ei osaamista. Nuoria kehuttiin nopeiksi oppijoiksi ja minä olin lähinnä sivuseikka. Paikka on yhä täyttämättä. Toisessa haussa laitoin hakemuksen ja sain vahvistuksen, mutta haastatteluun en päässyt. Hakuaikaa jatkettiin ja kun kokeilin uudestaan, sama juttu. Minusta tuntuu että on ajanhukkaa edes hakea töitä, mutta pakko mikä pakko. Sopivia töitä ei vain ole (etenkin kun terveyskin rajoittaa). Toki olen miettinyt uudelleen kouluttautumista, mutta eihän siinä ole järkeä, koska silloin olen jo paljon vanhempi taas.
Toki olen miettinyt uudelleen kouluttautumista, mutta eihän siinä ole järkeä, koska silloin olen jo paljon vanhempi taas.
Tukea olisin kaivannut mm. oman terveyden vuoksi, mutta myös siksi, että oma lapsi sairastui syöpään, jonka kanssa nyt taistelee (tämänkin takia oma mieliala ollut alamaissa). Ja jos minulla ei olisi noita karvaisia kavereita, olisin jo narunjatkeena. Mutta nyt jaksettava olla lapsen tukena, näyteltävä, että kaikki on itsellä hyvin. Huolehtia lemmikeistä, sillä puoliso ei siihen pystyisi, koska nuo karvakorvat enemmän emännän perään. Toimeentuloon olisin kaivannut myös tukea, mutta sitä emme ole saaneet. Yhdessä palaverissa kävimme kyllä läpi taloudellista ongelmaamme, etäyhteydessä oli sosiaalityöntekijä, edunvalvoja jne. Neuvot olivat hyviä, maksa ensin laskut ja osta ruoat ja maksa sitten lainat, jos niihin jää rahaa. Mutta mitäpä seuraa, jos jätät lainan maksamatta? Se viedään tuomioistuimeen ja sen jälkeen se siirtyy paljon suurempana ulosottoon, ja sen jälkeen sinulle ei jää yhtään mitään, vaan ulosotto vie kaiken. Ja se neuvo, ota yhteyttä velkaneuvojaan, joka vain sanoo että olemme keinotelleet, koska koko omaisuus on minun nimissä, koska puolisolla yrittäjä ajalta mittavat ulosottovelat.
Mutta toivossa on hyvä elää, että vielä jonain päivänä löytyisi työpaikka (itselle osa-aikainen ja puolisolle kenties jotain) tai ehkä lotossa tärppäisi edes sen verran, että saisi talon remontoitua valmiiksi, jos edes sen verran että saisi parille seuraavalle viikolle ruoat ostettua.
–“Vanha Kääkkä”, 55
—
Työttömyyden monet kasvot -sarjan toisella kierroksella julkaistaan kolme kirjoitusta työttömyydestä syyskuun 2025 aikana.
